Siirry pääsisältöön

Melkein lipsuin entiseen elämään

Joulu. Siitä kaikki alkoi. Jouluna oli lupa syödä vapaasti, herkutella ja nauttia elämästä miettimättä ruokavaliota lainkaan. Kun joulu jääkin niin sanotusti päälle ja tajuat sen vasta helmikuun alussa. Mitä tehdä?

Helmikuun alkupuolella seisokelin SubWayn jonossa, kun huomasin jotain epämääristä heiluntaa ulkona. Siellä oli personal trainerini Satu, jonka kanssa treenattiin koko viime vuosi. Marras-joulukuun vaihteessa meillä oli viimeiset treenit ja "suhde" laitettiin tauolle. Sovittiin kuitenkin, että ilmoittelen ja laittelen viestiä miten menee. En kuitenkaan koskaan ilmoittanut, kun ei mennyt hyvin. Joten, kun Satu siellä ulkona heilui ja tuli sisälle, mun joulu katkesi siihen.



Juteltiin siinä hetken aikaa ja vaihdeltiin kuulumiset. Sovittiin, että laitan sähköpostia vielä illalla. Ja niin laitoin. Sain uuden ruokavalion käteen jota noudattaa. Sovittiin myös viikoittaiset raportoinnit, jotta tiedetään missä mennään. Olen niin kiitollinen, että jäin ns. rysän päältä kiinni. Jos näin ei olisi käynyt, en olisi luultavasti koskaan Sadulle laittanut viestiä. Olisin jatkanut matkaani hitaasti, mutta varmasti sinne, mistä aloitin lokakuussa 2017. 



Pitkäksi venyneen joulun aikana ei onneksi ehtinyt tapahtua kamalaa katastrofia. Toki painoa tuli lisää (noin 5kg), sehän on sanomattakin selvää. Salilla kävin kuitenkin kuten ennen, kolmesti viikossa. Ja treenit kulki paremmin kuin hyvin. Jopa paremmin kuin koskaan. Rauta salilla tuntui ja tuntuu edelleen kevyeltä. Ainoa ongelmani oli ja on osittain edelleen, ruokavaliossa pysyminen. Saatoin helposti iltavuoron jälkeen ajaa juurikin tuolle tutulle SubWaylle ja ostaa patongin. Tai kaupassa käydessä kuin huomaamatta ostoskoriin lipsahti karkkipussi tai jotain muuta herkkua. Myönnän, että kun se lipsuminen oli käynyt aiemmin, ei seuraava kerta tuntunut enää niin pahalta. Tai sitä seuraava. Tai sitä seuraava. Kierre oli valmis ja paluu entiseen lähempänä kuin koskaan.
Nyt tuosta tapaamisesta on kulunut reilu viikko ja "kurissa" ollaan oltu viikko. Huomaan, miten turvotukset ovat lähteneet, vaatteet eivät kiristä ja olo on energinen ja hyvä. Ja onpas nuo pitkäksi venyneen joulun aikana kerrytetyt kilotkin saatu jo sulateltua. Tästä on hyvä jatkaa kohti pienempää painoa ja parempaa oloa. 







Kommentit

  1. Tsemppiä! Minusta joskus pitää herkutella, mutta rajat täytyy olla tiukat. Miten sovitat kaiken kuntoilun ja ruokavaliosi perheesi kanssa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Kyllähän se niin on, että herkutella pitää. Mutta pitää ostaa myös lopettaa. Siinä vielä itselle haastetta.
      Perhettä ei ole, asun yksin joten ei tarvitse paljon muista välittää. Saan treenata koska itselle sopii ja syödä mitä haluan.

      Poista
    2. Se helpottaa kyllä kyllä projektiasi, että perhettä ei ole. Lasten kanssa kaiken tekeminen on hankalaa. Ainakin minulle. Onneksi minullakin on vapaaviikko välillä. T. Kolmen lapsen vuoroviikkoisä.

      Poista
    3. Onhan se varmasti haastavampaa lasten kanssa, mutta ei varmasti mahdotonta.

      Poista

Lähetä kommentti